Valtakunta » Suur-Suomi » Laulukirja

Luo lippujen!

Luo lippujen! Näin rinta rinnan kulkee
nyt mustapaidat tahtiin vakavaan.
:,:Nyt, veljet rintamaan, mi valheen vuolteet sulkee
ja voittoon vie tai urhon kuolemaan!:,:

Nyt tieltä pois, kun marssii joukko musta!
Se eestään kaataa kaikki estehet.
:;:On katseet kirkkahat ja rinnas uskallusta,
ja toivoin katsoo meihin tuhannet.;,;

Jo torvet soi nyt taistoon viime kerran,
oi kuulkaa uuden päivän pauhinaa!
:,:Sa muista vannoneemme kautta Taivaan Herran:
Ei vaikertaa nyt Suomi enää saa!:,:

Luo lippujen! Näin rinta rinnan kulkee
nyt mustapaidat tahtiin vakavaan.
:,:Vain kurjat halveksia värejämme julkee,
kun synnyinmaamme riutuu tuskissaan.:,:

Otto Al`-Anttila


Suomi marssii

Ovat eessämme kunniamme päivät,
meitä oottaa taistelu ja työ.
Taas taaksemme rauhan toimet jäivät.
Taas Suomen leijona nyt lyö!

Siks nyt isketään,
eestä heimon tään!
Taas kalvat lyö,
kun valjennut on kansamme yö.
Siis nyt eespäin,
veikot eespäin.
Suomi marssii aamunkoittohon,
voittohon!

Ylös ryntäämme vainolaista vastaan,
eestä kallihin maamme pohjoisen.
Se ei konsanaan luovu Karjalastaan,
meitä seuraavat henget isien!

Siks nyt isketään,
eestä heimon tään!
Taas kalvat lyö,
kun valjennut on kansamme yö.
Siis nyt eespäin,
veikot eespäin.
Suomi marssii aamunkoittohon,
voittohon!

Ja jos kohtalo niinkin käydä sallis,
että kentällä sankarhaudan saan.
Niin et itkeä saa sä tyttö kallis,
minä kaaduinhan eestä synnyinmaan!

Siks nyt isketään,
eestä heimon tään!
Taas kalvat lyö,
kun valjennut on kansamme yö.
Siis nyt eespäin,
veikot eespäin!
Suomi marssii aamunkoittohon,
voittohon!

Reino Hirviseppä


Taistelulaulu

Kuule taistotorven soitto
vaarassa on synnyinmaamme!
Meille kuolo taikka voitto,
veljet, siskot, vannokaamme!
Suomi, poikas sua muistaa,
tahdomme yltäs valheen suistaa.
Sulle kantaa, kaiken antaa,
nuoren uhrin lahjoittaa.

Säiky emme,
taistelemme,
eestä nuoren vapautemme!
Lupausta,
Sinimusta,
sulta vaatii synnyinmaa!

Karjalass' on raskas taakka,
veljeimme kantaa ristinteitä
Inkerissä pohjaan saakka
juodaan malja kyyneleitä.
Suomi, näinkö heimos kuolla
antaisit silmäis eessä tuolla?
Ei, jo riittää, meilt' ei niittää
ryssä viljaa enään saa!

Säiky emme,
taistelemme,
eestä heimoveljiemme!
Lupausta,
Sinimusta,
sulta vaatii Suomenmaa!

V. Viita


Aseveikko

Oli aseveikko mulla
oli parhain, urhokkain.
Sotatorvet kutsui meitä
ja hän astui taiston teitä.
:,:Samaan tahtiin rinnallain!:,:

Tuli lentäin luoti tuima,
onko vuoro mun vai sun?
Sinut kaatoi surman luoti,
sydän vertas maahan vuoti.
:,:Kuin rinnasta ois se mun!:,:

Yhä tarjoot mulle kättäs,
johon taannoin tartuin mä.
Puristaa sitä en voi joskaan,
olemasta et lakkaa koskaan!
:,:Sinä parhain ystäväin!:,:

Reino Hirviseppä

Mustapaitojen marssi

Ylös miehet miehiset rintamaan,
Ylös valppaat vartijat maamme!
Tätä kansaa orjaksi kaupataan,
itä ei saa tahrata saastallaan,
lumenvalkoista valtikkaamme!

Ole huoleton maa!
Kuka vastustaa
sinimustaa tohtisi armeijaa?
Se on nostava suuren Suomen.
Ei kesken katkea miesten työ,
kun on tarvis tapparat miekat lyö,
siks' kunnes kuoleman pitkä yö
on sulkeva silmäluomen.

Selin suorin maatansa puoltaen
isät kuolleet vuotivat verta.
Olet Suomen mies, olet suoja sen,
älä väistä varjoja vaarojen,
kun aikas koittava kerta!

Ole huoleton maa!
Kuka vastustaa
sinimustaa tohtisi armeijaa?
Se on nostava suuren Suomen.
Ei kesken katkea miesten työ,
kun on tarvis tapparat miekat lyö,
siks' kunnes kuoleman pitkä yö
on sulkeva silmäluomen.

Perit lahjan lahjoista kalleimman:
veriuhrein ostetun niemen.
Olet turva valtikan valkean,
iäks' surmaa kourilla kuokkijan
ruton aasialaisen siemen!

Ole huoleton maa!
Kuka vastustaa
sinimustaa tohtisi armeijaa?
Se on nostava suuren Suomen.
Ei kesken katkea miesten työ,
kun on tarvis tapparat miekat lyö,
siks' kunnes kuoleman pitkä yö
on sulkeva silmäluomen.

Vihan vieras maahan on kylvänyt,
häviönsä kierona kostain.
Hän on Suomen heimoa häpäissyt,
jo on lyönyt loukatun hetki nyt
vala vannoa kättä nostain:

Ole huoleton maa!
Kuka vastustaa
sinimustaa tohtisi armeijaa?
Se on nostava suuren Suomen.
Ei kesken katkea miesten työ,
kun on tarvis tapparat miekat lyö,
siks' kunnes kuoleman pitkä yö
on sulkeva silmäluomen.

Jo on aika astua kyntämään
tätä maata laidasta laitaan.
Käsi ei saa raueta yksikään!
Itä ei voi pystyä peitsillään
sinimustaan panssaripaitaan.

Ole huoleton maa!
Kuka vastustaa
sinimustaa tohtisi armeijaa?
Se on nostava suuren Suomen.
Ei kesken katkea miesten työ,
kun on tarvis tapparat miekat lyö,
siks' kunnes kuoleman pitkä yö
on sulkeva silmäluomen.

Heikki Asunta, Väinö Raitio


Lippu korkealle!

Nyt rintamaan, ja lippu korkealle!
Niin vakaa isku meill' on askelten.
:,:Ja henget veljien, mi' vaipui vainon alle,
käy riveihimme meitä seuraten!:,:

Tie auetkoon, kun joukko aamuruskon
käy ryntäämään päin uutta huomentaan.
:,:Tuo hakaristi miljoonille uuden uskon,
ja leipä, vapaus nyt turvataan!:,:

Nyt viimeinen soi lähtömerkki meille,
pian valmihit kaikk' oomme taistohon.
:,:Ja voiton viiri nousee kaduille ja teille,
yö orjuuden jo kohta mennyt on.:,:

Nyt rintamaan, ja lippu korkealle!
Niin vakaa isku meill' on askelten.
:,:Ja henget veljien, mi' vaipui vainon alle,
käy riveihimme meitä seuraten!:,:


Me tahdomme

Tää kansamme kauan on kamppaillut,
se seissyt on ryssiä vastaan.
Se ei ole orjaksi antautunut,
ei luopunut kalleimmastaan.
Se ei ole tahrannut kunniataan,
vaan takaisin Suomellensa
se viha ja rakkaus rinnassaan
on vaatinut vapautensa.

Ne voittomme lunnaat jos kalliit lie,
niin sittenkin kesken on työmme,
ja kyynelin käyty jos onkin se tie,
niin kerran me vieläkin lyömme.
Niin kauan on iskevä Suomen mies
ja uhma sen kalvassa kestää
kuin katkee ne kahleet, kun kirpoo se ies,
mi heimomme herruutta estää.

Me kuulemme Karjalan kanteleen
viel' itkevän vangitun kieltä.
Käy veitsenä veljein se sydämeen
ja Kullervon nostaa se mieltä.
Me nousemme voimalla kirkastamaan
tään kansamme kauneinta unta,
ja kerran myös juhliva vapauttaan
Suur-Suomen on valtakunta!

Me tahdomme suureksi Suomenmaan,
me voitamme vastustajan,
ja Vienanlahdesta Laatokkaan
me piirrämme miekalla rajan.
Se meidän on veljinä velvollisuus,
tää, veikot, on tunnussana:
Suur-Suomelle aamu on koittava uus
viel' untakin kirkkaampana!

Reino Hirviseppä