Valtakunta » Suur-Suomi » Kaupungit

Kaupungit

Suur-Suomen suurimmat asutuskeskukset vuonna 1984
Nimi Väkiluku Nimi Väkiluku
1. Suur-Helsinki 934 000 12. Kotka 69 000
2. Viipuri 368 000 13. Kouvola 59 000
3. Tampere 209 000 14. Riihimäki 58 000
4. Äänislinna 169 000 15. Hiipinä 56 000
5. Turku 166 000 16. Vaasa 55 000
6. Oulu 106 000 17. Hämeenlinna 53 000
7. Muurmanni 103 000 18. Sortavala 50 000
8. Lahti 93 000 19. Kantalahti 50 000
9. Kuopio 84 000 20. Sekee 45 000
10. Pori 77 000 21. Rauma 40 000
11. Jyväskylä 73 000 22. Liekkiö 38 000

 

Helsinki

Helsinki on Suur-Suomen merellinen pääkaupunki. Helsingin kantakaupungissa sijaitseva pääkeskus toimii koko pääkaupunkiseudun ja valtakunnan keskuksena. Siihen kuuluvat olennaisina osina myös puistovyöhykkeiden ydinkaupungista erottamat ”satelliitit” Puotila, Tapiola, Leppävaara, Vantaa, Myyrmäki, Seutula ja Kruunulinna. Helsingin kantakaupungin vanha arkkitehtoninen kokonaisuus on suurimmalta osalta säilytetty, mutta Rautatieaseman ympärille, Kamppiin ja Munkkivuoreen on kohonnut mahtavia uusklassisia virastorakennuksia.

Kaupungin asemakaava uudistettiin perusteellisesti 1953-1965 mm. Eliel Saarisen ja Oiva Kallion monumentaalivisioiden mukaan.  Valtakunnan pääkaupunki on siisti, turvallinen ja tiukasti valvottu. Helsingin sisääntuloväylien (Vapaudenkatu, Hämeenlinnanväylä) tarkastuspisteet pysäyttävät epäilyttävän liikenteen ja keräävät liikennemaksuja. Laivaliikenne Helsingin ja Tallinnan välillä on vilkasta. Kahden metropolin välille on suunniteltu myös tunnelia. Seutulassa sijaitsevalta Ilmari Juutilaisen kansainväliseltä lentokentältä pääsee keskustaan junalla.

Kaupungin tärkeimmät nähtävyydet ovat Saarisen suunnittelema Helsingin rautatieasema (1919), Eduskuntatalo ja Itsenäisyyden aukio (1931/1955), Munkkiniemen Kalevalatalo (1961), Sibeliustalo Töölönlahden rannalla sekä Linnanmäellä kohoava 77 metriä korkea betoninen Helsinki-torni (Kosti Kuronen, 1981). Suojeluskunnan vahdinvaihto Mannerheimin ratsastajapatsaalla on suosittu turistivetonaula. Esplanadin puistossa on toinen ratsastajapatsas, joka esittää kenraali Rüdiger von der Goltzia. Adolf Hitler –puisto (ent. Vanhankirkonpuisto), Kaivopuisto ja Kaisaniemi ovat keskustan tärkeimmät viheralueet. Niiden lisäksi kaupungissa on useita laajoja luonnonpuistoja, kuten Viikki ja Keskuspuisto.

Kalevalatalo on suomalaisen kulttuurin jyhkeä linnake, taiteen pyhäkkö ja kansallisen tutkimuksen tyyssija. Graniittinen kongressi- ja kulttuurikeskus sulkee suojiinsa Suomen etnografisen ja historiallisen museon, Suomalaisen kulttuurin museon, tutkimuskeskuksen ja laajan kirjaston, työhuoneita ja asuntoja tutkijoille ja taiteilijoille, sekä useita yhteiskunnallisia yhdistyksiä. Runonlaulajien salia koristavat Alpo Sailon perinteentaitajia esittävät suurpatsaat. 80 metriä korkea torni on pyhitetty Suomen kansan muinaisille sankareille. Tornin alle kaivettuun kryptaan, Tuonelaan, on haudattu kaikki sodanjälkeiset merkkimiehet ja –naiset, mm. Jean Sibelius. Rakennusta käyttävät Suomalaisuuden liitto, Sotaveteraaniliitto, Kalevalaseura, Kansansivistysliitto ja suomalais-ugrilaisen kansatieteen instituutti.

Hotelleja: Kämp, Torni, Vaakuna, Presidentti

Viipuri

Viipuri, Suur-Suomen kulttuuripääkaupunki, on aina ollut kansainvälinen kaupunki. Se on erityisen tunnettu aktiivisista saksalais- ja venäläisvähemmistöistään. Viipurin kauppatorilla voi kuulla yhtä aikaa puhuttavan suomea, saksaa, ruotsia, venäjää, eestiä ja ranskaa. Viipurin yliopisto on maamme uudenaikaisimpia ja saanut tunnustusta ympäri Eurooppaa. Kaupunki on myös kuulu vilkkaasta yöelämästään. Viipurin väestö poikkeaa merkittävällä tavalla muusta Suomesta, sillä sen asukkaista peräti kymmenen tuhatta on ulkomaalaisia työntekijöitä ja vaihto-opiskelijoita.

Kaupunki kärsi huomattavia vaurioita sodan ja neuvostomiehityksen aikana. Useat korvaamattomat historialliset monumentit, kuten Viipurin vanha tuomiokirkko (Doom) ja kauppatorin keskiaikaiset kauppiastalot olivat tuhoutuneet. Sodan jälkeen Viipuri koki uuden kukoistuskauden. Kaupunki on ihailtava kokoelma eri aikojen arkkitehtuuria: keskiaikaa, viime vuosisadan klassismia, 30-luvun funktionalismia, sodanjälkeistä uusklassismia ja rationalismia. Uudenaikaisia rakennuksia kaupungissa ovat vanhan raatihuoneen paikalle rakennettu arkkitehti Castrénin suunnittelema Vakon pääkonttori, Knut Posse –tavaratalo, valtakunnanhotelli Linnahovi, tiedekeskus Pontus ja Karjalaisen taiteen museo.

Perinteisiä nähtävyyksiä ovat Wiipurin Linna, Kellotorni, Pyöreä torni, Alvar Aallon suunnittelema kirjastorakennus, Viipurin maakunta-arkisto, Neitsytniemen sotilassairaala, Pietari-Paavalin kirkko, Uspenskin katedraali ja Monrepos’n puistoalue, jota ei voi jättää väliin. Monrepos on koko Viipurin yhteinen virkistysalue ja huvipuisto. Se on tunnettu myös korkeiden kallioiden ympäröimässä rotkossa seisovasta Väinämöis-patsaastaan, jota kirjailija A. Miljukov luonnehti seuraavasti:

”Tuskin voi löytää parempaa paikkaa tälle suomalaisen runouden Jumalalle. Ympärillä on harmaaseen ja vihreään sammaleeseen verhoutunut graniitti, synkkiä mäntyjä ja kuusia, joiden oksat ovat kietoutuneet yhteen ja alhaalla päilyy mutkikkaan lahden liikkumaton vesi. Täällä on pienoiskoossa koko Suomi ja sen synkkä runous...”

Patsas tuhottiin kahteen otteeseen, 1873 ja 1940. Nykyinen Väinämöinen on kuvanveistäjä Hjalmar Uhrikallion työtä.

Kulttuurielämä on vireää. Riehakkaat Viipurin Pamaus –karnevaalit ja Viipurin Ooperajuhlat tuovat kaupunkiin joka vuosi tuhansia matkailijoita. Oopperajuhlilla vierailee huomattavia eurooppalaisia oopperatähtiä ja kapellimestareita. Viime vuoden ohjelmistossa on pyörinyt Puccinin Turandot ja Verdin Aida. Suoraan Bayreuthista Suomeen saapuvan Wagnerin Parsifalin odotetaan vetävän Viipuriin ensi vuonna ennätysyleisön. Kaupunki on kuuluisa myös leipomoistaan (ei sovi unohtaa Viipurin vesirinkeleitä) ja erinomaisista ravintoloistaan.

Viipuri on myös tärkeä kauppa- ja teollisuuskeskus. Kaupungissa sijaitsevat Hackmannin tehtaat ja sen uudenaikainen satama on Suomen suurin ulkomaankauppasatama. Satama-alueella on tosin ollut levotonta viimeaikaisten mielenosoitusten vuoksi. Huligaanit vastustavat sekä Viipurin sataman laajentamishankkeita että radioaktiivisen aineen kuljetuksia Viipurin rataa pitkin. On myös pantu merkille siveettömien aatteiden leviävän opiskelijoiden parissa. Kaupungissa on järjestetty viime vuosina useita kiistanalaisia ns. ”rock”-konsertteja, joissa on levitetty vihamielistä, anarkistista propagandaa.

Hotelleja: Linnahovi, Viipurin valtionhotelli, Hansa-hotel Wiborg

ÄÄNISLINNA

Itä-Karjalan hallinnollinen pääkaupunki Äänislinna yliopistoineen ja kukoistavine teollisuuslaitoksineen kauniin Äänisen rannalla sijoittuu Suomen kaupungeista suuruusjärjestyksessä neljänneksi. Äänislinnassa sijaitsevat Suur-Suomen tärkeimmät maa- ja metsätalousinstituutit, –koulut ja oppilaitokset. Vienan ja Aunuksen metsissä hyörivät lukemattomat metsäkoneet harventavat läpipääsemättömiä korpia ja hankkivat maamme paperiteollisuudelle sen raaka-aineen josta lähes koko Uuden Euroopan paperi tehdään. Äänislinnaan pääsee helposti junalla Viipurin kautta tai lentokoneella (Solomannin ja Viitanan lentokentät).

Kaupungin arkkitehtuuri on sekoitus viime vuosisadan klassismia ja 1960-luvun rationalismia. Äänislinnan sotaaedeltävistä puukortteleista on jälkipolville suojeltu muutama esimerkkinä karjalaisesta hirsirakentamisesta. Tärkeimpiä nähtävyyksiä ovat pääaukiolle 1946 pystytetty Vapautuksen monumentti, kenraali A. F. Airon patsas, Karjalainen teatteri ja kaupungin kauniit kirkot tunnusomaisine sipulikupoleineen, Jälleensyntymisen kirkko, Pyhän Hengen kirkko ja Pietari-Paavalin katedraali. Valtakunnantien ja Laguksentien varrella on useita tavarataloja ja elokuvateatteri Kaleva. Höyrylaivaristeilyt Äänisellä ovat varsin suosittuja. Heinäkuisin järjestetään myös kuuluisa Äänisen regatta.

Matkailijan kannattaa tutustua Kiižin luonnonpuistoon 70 kilometriä Äänislinnasta koilliseen. Saari tunnetaan ainutlaatuisen rikkaan luontonsa lisäksi kauniista ortodoksikirkoistaan sekä rekonstruoidusta rautakautisesta karjalaiskaupungista, jossa järjestetään joka vuosi kalevalaiset kansanjuhlat.

Hotelleja: Aunus, Äänislinna, Karelia

Turku

Suomen vanhimmalla kaupungilla Turulla on pitkä historia Suomen hallinnollisena keskuksena. Sillä on tiiviit yhteydet Eestiin ja Ruotsiin. Muuten Turku on jäänyt syrjään Suur-Suomen kasvukeskuksista ja ylpeilee eristäytyneellä ja omaleimaisella kulttuurillaan. Kymmenesosa kaupungin asukkaista on ollut ruotsinkielisiä sen jälkeen kun Suomen Valtakunnanjohtaja Mauno Vannas siirsi 1966 kaiken ruotsinkielisen korkeakouluopetuksen Turun Åbo Akademiin. Turku on nykyään Suomen lääketieteellisen tutkimuksen keskus, jossa maan pääasiallinen rotuhygieninen laitos toimii Arvo Ylpön komennossa.

Turussa on paljon historiallisia nähtävyyksiä, kuten Turun keskiaikainen linna ja Turun tuomiokirkko, Luostarinmäen käsityöläismuseo ja Wäinö Aaltosen museo. Turussa toimii myös Suomen vanhin raitiovaunulinja ja raitiotiemuseo. Turun saaristo on aina ollut suosittu lomailukohde, joskin matkailua saaristossa on sotilaallisista syistä rajoitettu. Ahvenanmaan remilitarisoinnin jälkeen monet kalastajat ovat menettäneet elinkeinonsa. Merivoimien partiot estävät loikkareita ja rikollisia livahtamasta puolueettomaan Ruotsiin.

Viime vuosina Tuku on saanut kielteistä julkisuutta kaupungin johtoa kohtaan suunnattujen korruptioepäilyjen vuoksi. Syytettynä on kaupunginjohtajan lisäksi ainakin SKTP:n piirijohtaja Olavi Laaksonen.

Hotelleja: Seurahuone, Aura, Linnahotelli

Muurmanni

Romanovit perustivat Muurmannin kaupungin 1915 Venäjän pohjoisimmaksi satamaksi Jäämeren rannalle. Ennen venäläisten saapumista Kuollan niemimaalla asui vain kolttasaamelaisia. Neuvosto-Murmanskin jäätymätön satama oli Venäjän elinhermo, jota pitkin länsivaltojen apu saapui maahan. Sodan aikana suomalais-saksalaiset joukot piirittivät kaupungin ja katkaisivat Muurmannin radan. Koko Kuollan niemimaa luovutettiin Suomelle Tukholman rauhanteossa 1943, kuten Hitler oli jo kahta vuotta aiemmin luvannut. Suomalais-saksalaisen ystävyys- ja yhteistoiminta-sopimuksen nojalla Kuollan niemimaa siirtyi suomalais-saksalaiseen yhteiskäyttöön ja Saksa sai alueen nikkelikaivokset haltuunsa.

Nykyinen Muurmanni on Kuollan erillishallintoalueen pääkaupunki, nykyaikainen ja elinvoimainen raskaan teollisuuden ja kalastuksen keskus. Sen talous perustuu niemimaan rikkaisiin malmikenttiin, Barentsinmeren kalansaaliisiin ja sataman strategiseen sijaintiin. Muurmannissa on Suur-Saksan jäämerenlaivaston päätukikohta. Siihen kuuluu yli 70 ydinsukellusvenettä. Suomella on lisäksi Muurmannissa oma ydinkäyttöisten jäänmurtajien laivastonsa. Suomi ja Saksa valvovat yhdessä Kuollan ilmatilaa. Kaupungin asukkaat ovat suomalaisia, saksalaisia, saamelaisia ja venäläisiä.

Muurmanni on monella tavalla epätavallinen kaupunki. Kaukana napapiirin pohjoispuolella talvella aurinko ei nouse talvisin koskaan ja kesäisin vallitsee yötön yö. Golfvirran ansiosta kaupungissa ei ole koskaan yhtä kylmä kuin Lapissa, mutta koko satama-alue on usein paksun sumun peitossa. Tutustumisen arvoisia kohteita Muurmannissa ovat Luonnonkansojen museo, Muurmannin kaivosmuseo ja jokasyksyiset Pohjoisten kansojen perinnekilpailut. Talvisaikaan alueella harrastetaan laskettelua. Revontuli–viikot on paikallinen kulttuuritapahtuma.

Varoitus matkailijoille: Muurmanni on sotilasalueiden ympäröimä. Valokuvien otto on luvanvaraista ja omin päin liikkuminen kielletty. Kuollan niemimaalla on edelleen runsaasti sodanaikaisia räjähteitä ja miinoja. Viisumia Kuollan liikkumiskieltoalueelle täytyy hakea sekä Saksan valtakunnan konsulaatista että Puolustusministeriöstä.

ANTERO UHRIKALLIO