Valtakunta » Uusi Eurooppa » Kartta » Serbia ja Montenegro

Serbia ja Montenegro

Serbian ja Montenegron liittovaltio on yksi Uuden Euroopan vähäisempiä jäseniä. Se on korporatiivisesti järjestetty fascistinen maa, jossa ortodoksisen kirkon vaikutusvalta on erityisen vahva. Uuden Euroopan sisällä Serbia ylläpitää lämpimiä välejä Kubanin kasakoihin, Ukrainaan ja Moskovan kansalliseen hallitukseen.

SERBIA

Jugoslavian kuningaskunnan romahtaminen toi akselivalloille yllättäen suuren maa-alueen valvottavaksi. Saksalainen miehityshallinto ei ollut tehtävän tasalla, vaikka Serbian korkeimmaksi sotilaskomentajaksi nimitettiin kenraali Franz Böhme, entinen Itävallan yleisesikuntapäällikkö, joka oli Balkanin alueen erikoisasiantuntija. Monet päällekkäiset ja rinnakkaiset hallinto-organisaatiot, joiden johtajat olivat toistensa pahimpia kilpailijoita, tekivät Vanha-Serbian hallitsemisesta vaikeaa. Taloudellisista kysymyksistä vastasi tri Franz Neuhausen, turvallisuudesta -Gruppenführer August Meyszner ja poliittisista asioista tri Hermann Neubacher ulkoasiainministeriöstä.

Järjestyksen ylläpitämisessä saksalaiset olivat tukeutuneet sisäministeri Milan Aćimovićin perustamaan Serbian väliaikaiseen hallitukseen, mutta Serbian kärsimät aluemenetykset ja kommunistien järjestämät terroriteot aiheuttivat levottomuuksia ja johtivat Aćimovićin hallituksen luhistumiseen. Pian kapinalliset jakautuivat länsimyönteisiin četnikkeihin ja kommunistipartisaaneihin. Saksalaiset pyysivät kenraali Milan Nedićia muodostamaan lujan keskusvallan, joka vastustaisi kommunismia ja sen leviämistä.

Nedićin valinta osoittautui onnekkaaksi. Hän oli lujahermoinen isänmaanystävä, joka sai aikaisemmin kapinoineen serbinationalistit liittymään yhteiseen rintamaan kansainvälistä bolševismia vastaan. Nedić piti syyskuun 1. päivänä 1941 radiopuheen, jossa hän julisti uuden Kansallisen pelastuksen hallituksen perustetuksi. Pelastusta kaivattiin, sillä ongelmat olivat raskaita. Maassa vallitsi sekava kolmen osapuolen sisällissota. Serbialaisia pakolaisia saapui maahan menetetyiltä alueilta pelkästään vuoden 1941 aikana lähes miljoona.

Nedić sai aikaan suuria ja kauan kaivattuja uudistuksia. Hän perusti Deutsche Arbeitsfrontia mukailevan Kansallisen jälleenrakentamispalvelun, jonka tehtävänä oli kasvattaa nuoria arvostamaan työtä ja poistamaan luokkaennakkoluulot. Opetusministeri Velibor Jonić puhdisti Jugoslavian ajan oppikirjat kommunistisesta propagandasta. Belgradin yliopisto avattiin uudelleen. Fascistinen ZBOR-puolue perusti puolisotilaallisia vapaaehtoisjoukkoja (Srpski dobrovoljački korpus, SDK) taistelemaan kommunismia ja juutalaisterroristeja vastaan.

Saksalaiset antoivat Nedićin hallitukselle kaiken mahdollisen tuen. Pikku hiljaa järjestys alkoi palata takaisin maahan. Kansallisen pelastuksen hallitus antoi nuorille töitä ja rohkaisi serbien kansallistuntoa. Vapaamuurarius, juutalaisuus ja bolševismi kitkettiin juurineen. Serbian länsiosan haltuunsa ottaneet kommunistit julistautuivat itsenäiseksi Užicen tasavallaksi, joka kukistettiin marraskuussa 1941. Suurin osa četnikeistä kääntyi vuoden 1942 aikana Kansallisen pelastuksen hallituksen puolelle, mutta toisaalta kommunistipartisaanien määrä lisääntyi myös dramaattisesti.

Tilanteen rauhoittamiseksi tri Hermann Neubacher, Saksan täysivaltainen edustaja Serbiassa, onnistui karkottamaan – ja poliisijohtaja Meysznerin, joka oli toiminut tehtävässään hyvin harkitsemattomasti, ja julkaisi oman viisi kohtaa sisältävän ohjelmansa joka tähtäsi Saksan miehityskustannusten laskemiseen ja Nedićin hallituksen vahvistamiseen. Neubacherin suunnitelmaan sisältyi kostoiskujen lopettaminen, autonomian antaminen Montenegrolle ja sen liittäminen Serbiaan, vahvan ja luotettavan paikallisen santarmilaitoksen kouluttaminen Nedićin hallituksen avuksi ja kulttuurielämän vapauttaminen saksalaisviranomaisten holhouksesta.

Suunnitelman mukaisesti Serbiaan perustettiin sisäministeriön alainen valtionkaarti (SDS), johon värväytyi pian kymmeniä tuhansia jäseniä. Montenegron palauttaminen Belgradin komentoon, edes nimellisesti, vahvisti monien uskoa Kansallisen pelastuksen hallituksen kykyyn huolehtia serbien kansallisista eduista. Viimeiset partisaanit murskattiin vuoden 1949 loppuun mennessä. Vanhan kenraalin sairasteltua Saksa järjesti maan johtajaksi talouskomissaari Mihailo Olćanin, joka oli sodan aikana toiminut SDK:n komentajana.

Sotavuodet kävivät Serbian kansalle raskaiksi. Taistelu kommunismia vastaan oli vaatinut satojatuhansia kuolonuhreja. Suhteet ympäröiviin naapurimaihin jäivät kylmiksi ja itsenäisen Serbian poliittinen vaikutusvalta Uudessa Euroopassa on vähäinen. Maan talous on vahvasti riippuvainen Borin kuparikaivoksista ja maataloudesta. Elintaso on Euroopan alhaisimpia.

MONTENEGRO

Montenegro joutui Italian kuningaskunnan hallintaan ilman vastarintaa huhtikuussa vuonna 1941. Miehityksen alusta lähtien poliittinen tilanne oli varsin epäselvä, eikä Montenegron alueen tulevaisuudesta ollut varmuutta. Yhteistyötä italialaisten kanssa teki Sekula Drljević, joka oli johtanut Montenegron separatistipuoluetta Jugoslavian parlamentissa.

Hänen johdollaan ja italialaisten suostumuksella Montenegro julistautuu itsenäiseksi valtioksi 12. heinäkuuta 1941. Virallisesti maa oli kuningaskunta, mutta Montenegron viimeisen kuninkaan pojanpoika Mihail Petrović-Njegoš kieltäytyi kruunusta. Drljevićin hallitus joutui 1942 sisällissotaan Titon johtamia partisaaneja ja Jugoslavian kuningaskunnalle uskollisia četnikkejä vastaan.

Montenegro ajautui kaaokseen ja Drljevic joutui maanpakoon. Hän perusti myöhemmin pakolaishallituksen Zagrebissa Kroatian johtajan Ante Pavelićin tuella Kroatiaan lokakuussa 1943. Saksalaiset, joiden vastuulle maa oli joutunut Italian antautumisen jälkeen, eivät olleet kiinnostuneita itsenäisen Montenegron tukemisesta. Sen sijaan maasta muodostettiin Serbiaan kuuluva itsenäinen maakunta.

Virallisesti maa rauhoittui vasta vuonna 1958, kun viimeiset kommunistipartisaanit antautuivat. Osana Serbian liittovaltiota Montenegrolla on oma parlamenttinsa ja oikeus päättää omasta taloudestaan. Suurin osa tuloista tulee maataloudesta. Uudessa Euroopassa Montenegro on tunnettu lähinnä laadukkaasta tupakkateollisuudestaan.