Valtakunta » Uusi Eurooppa » Kartta » Romania

Romania

Romania Saksan tärkein liittolainen Koillis-Euroopassa ja Uuden Euroopan suurin öljyntuottajamaa. Romania ja Bulgaria ovat myös Euroopan uuden järjestyksen ainoat monarkiat. Maan merkittävimmät luonnonvarat ovat öljy, maakaasu, kivihiili, rautamalmi, suola ja puu.

HISTORIA

Romanian kuningaskunta kuului niihin valtoihin, jotka olivat hyötyneet suuresti ensimmäisen maailmansodan päättäneestä Versaillesin "orjasopimuksesta". Se oli saanut haltuunsa – kansallisuusperiaatetta räikeästi loukaten – laajoja alueita lännessä ja etelässä. Poliittisesti kuningas Carol II oli suuntautunut Ranskaan ja Iso-Britanniaan. Tämä hermostutti Corneliu Codreanun (1899–1938) johtamaa suosittua kansallismielistä legioonalaisliikettä (Mişcarea Legionară). Codreanu olisi halunnut viedä Romanian liittoon fascistisen Italian ja kansallissosialistisen Saksan kanssa.

Codreanun klerikaalifascistinen liike, joka tunnettiin myös nimillä Arkkienkeli Mikaelin legioona ja Rautakaarti sen puolisotilaallisen siiven mukaan, kannatti voimakkaan mystistä, uskonnollista ja kansallista politiikkaa. Se tuomitsi kapitalismin ja materialismin, nuo kaksi kansainvälisen juutalaisuuden tuotetta, sekä kommunismin, ateismin ja kaikkialla rehottavan korruption.

Kuningas Carol II yritti kaikin keinoin Legioonan poissa vallasta. Vuoden 1937 parlamenttivaalien jälkeen kuningas kumosi hallitusvallan ja pidätti Codreanun sekä hänen kannattajansa. Codreanu murhattiin ollessaan vankilassa. Mutta kuninkaan tyrannia ei voinut pidätellä kansallisia voimia loputtomiin. Uusi hallitus muodostettiin 7. maaliskuuta 1939. Codreanun kuolema aiheutti jakautumisen legioonalaisliikkeen sisällä. Voittajaksi nousi Horia Sima, nuori ja käytännönläheinen johtaja, joka halusi vähentää radikaalien ortodoksien valtaa. Sima halusi uudistaa Romanian kansallissosialistisen Saksan antaman menestyksekkään esimerkin mukaan.

Sodan sytyttyä Ranska ja Iso-Britannia paljastuivat kelvottomiksi liittolaisiksi. Romania jäi ilman tukea ja joutui luovuttamaan suuria maa-alueita naapurivalloilleen. Neuvostoliitto kaappasi siltä Bessarabian ja pohjois-Bukovinan. Rajariidat Unkarin kanssa johtivat ns. Wienin välitystuomioon, jossa Romania suostui luovuttamaan Pohjois-Transylvanian Unkarille. Bulgaria vaati itselleen Etelä-Dobrudžaa, jonka Romania oli vääryydellä ottanut vuonna 1913. Romanian kansa ei voinut enempää sietää näitä tappioita, vaan hääti raukkamaisen kuningas Carol II:n ja hänen juutalaisen rakastajattarensa Elena Lupescun maasta.

Valta vakiintui marsalkka Ion Antonescun (1882–1958) ja Horia Siman yhteishallitukselle. Nimellisenä valtionpäämiehenä toimi nuori kuningas Mikael I. Antonescu piti kuitenkin kaikki langat käsissään. Vallanjako ei kuitenkaan ollut helppo. Kun jotkut legioonalaisliikkeen ääriainekset pyrkivät heiluttamaan valtiolaivaa, Antonescu kielsi kaikki puolueet ja ryhtyi hallitsemaan maata yksinvaltiaana. Horia Sima ja muut legioonalaisjohtajat tuomittiin kuolemaan, mutta Siman onnistui paeta maasta Saksaan.

Antonescu vei Romanian mukaan ristiretkelle bolševismia vastaan. Romania tarjosi akselivaltojen käyttöön öljyä ja suuren, mutta heikosti varustetun armeijansa. Palkkioksi Romania sai 1943 Tukholman rauhassa Transnistrian, maan Dnepr– ja Dnestr-jokien välillä. Transnistria kompensoi Pohjois-Transilvanian kirvelevää menetystä, mutta vuosikymmenien neuvostohallinnon jäljiltä alue oli kuitenkin taloudeltaan ja infrastruktuuriltaan heikossa kunnossa, ja etnisten romanialaisten määrä oli vähäinen. Tilanteen parantamiseksi Transilvanian pakolaisia asutettiin runsaasti Transnistriaan ja erityisesti sen tärkeimpään kaupunkiin, Odessaan.

Romania havitteli yhä Pohjois-Transylvaniaa itselleen. Antonescu alkoi 1944 varustautua sotilaalliseen selkkaukseen Unkarin kanssa, kunnes Saksan tiedustelupalvelu SD sai asiasta vihiä. Saksa ei voinyt hyväksyä rauhan horjuttamista strategisesti tärkeässä Kaakkois-Euroopassa. Operaatio Panzerfaustissa Saksa määräsi salamannopeasti joukkonsa miehittämään Romanian johtokeskukset ja Antonescu pantiin viralta. Horia Sima sai palata maanpaosta johtamaan Kansallisen yhtenäisyyden puoluetta (Totul pentru Ţară).

Saksan valvonnassa Romanian ja Unkarin välillä aloitettiin uudet neuvottelut. Rajariidan lopulliseksi ratkaisuksi otettiin väestönsiirrot. 1946–1947 siirrettiin Pohjois-Transylvaniasta etelään kaksi miljoonaa romanialaista, joiden tilalle vastaavasti siirtyi Romanian unkarilaisvähemmistö. Samalla ratkaistiin lopullisesti myös kummankin maan juutalaisongelma.

Antonescun ja Siman kuoltua fascistisen aatteen omaksunut kuningas Mikael nimitti uudeksi pääministeriksi kenraali Petru Georgescun, joka jatkoi 1940-1941 maata johtaneen legioonalaishallituksen (Statul Naţional Legionar) perintöä. Georgescun aikana Romania panosti suuresti puolustusvoimiensa kehittämiseen ja maa nousi sotilaallisesti Kaakkois-Euroopan voimakkaimmaksi valtioksi. Laivastollaan Romania hallitsee Saksan siunauksella Mustaamerta. Suhteessa Unkariin Georgescu ajoi viisasta liennytyspolitiikkaa. Georgescun ja Puskásin neuvottelema Kolozsvárin sopimus hautasi virallisesti kaikki maiden väliset aluevaatimukset.

1980-luvun lopussa oli Romaniassakin jälleen vallanvaihdon aika. Pääministeriksi nousi uuden sukupolven poliitikko, nationalisti Gheorghe Funar. Funar on kotoisin Transilvaniasta ja hän on joutunut sodan jälkeen asettumaan vanhempineen Transnistriaan. Pääministerinä hän on tulkinnut kaikkien niiden Transilvanian romanialaisten tuntoja, jotka ovat joutuneet jättämään kotinsa.