Valtakunta » Uusi Eurooppa » Pietari

"On vaikeata kääntyä pois ikkunasta Eurooppaan, jonka tsaari Pietari on meille avannut. Se on nyt kerta kaikkiaan tullut meidän onnettomuudeksemme. Mutta Aasia - niin, se voi kuitenkin olla meidän pelastuksemme." – Dostojevski

Petersburg - Pietari - Nevanlinna

Reichsbezirk Petersburg on Valtakuntaan kuuluva hallinnollinen alue. Alue on eksklaavi joka rajoittuu pohjoisessa Suur-Suomeen, lounaassa Eestiin (Inkerinmaan alue) ja kaakossa Moskovaan (Novgorodin alue). Alueen väkiluku on 951 000. Suurin kaupunki on Freie Stadt Petersburg (426 000). Alueen väestöstä on saksalaisia 78 %, venäläisiä 13 %, baltteja 7 % ja suomalaisia 2 %.

Alueen tärkeimmät teollisuudenalat ovat laivanrakennus, sähkötekniikka, kalanjalostus, elintarvike-, kaasu- ja kevytteollisuus. Maatalous tuottaa perunoita ja vihanneksia. Petersburg on Venäjältä suuntautuvan tuonnin tärkein lastaussatama. Lisäksi alueella on Saksan itämerenlaivaston tärkein tukikohta Kielin jälkeen, Kronstadt-Oranienbaum-Peterhof. Toinen itämerenlaivaston vanhoista taistelulaivoista, Grossadmiral Raeder, on usein ankkuroituna Oranienbaumin edustalla. Muita alueen tärkeitä kaupunkeja ovat Schlüsselburg (Pähkinälinna) ja Bockstadt (ent. Gatchina).

Historia

Nevan suiston vanhalla suomalaisalueella sijaitsi ennen ruotsalaisten perustama Nevanlinnan kaupunki (1642). Pietari Suuri valloitti kaupungin Suuren Pohjan sodan (1700-1721) alussa ja alkoi heti rakentamaan paikalle omaa linnoitustaan. Työhön tuotiin valtavat määrät suomalaisia ja ruotsalaisia sotavankeja sekä venäläisiä maaorjia. Tuhannet kuolivat sairauksiin, uupumukseen, nälkään ja epäterveellisen suoilmaston aiheuttamiin tauteihin. Uudet asukkaat pakotettiin muuttamaan Moskovasta.

Keskelle suomalaista suota noussut Pietarin kaupunki (Sankt-Peterburg, vuosina 1914-1924 Petrograd, 1925-1942 Leningrad) oli Venäjän "ikkuna Eurooppaan", joka järkytti koko Itämeren voimatasapainoa. Pietariin rakennettiin 1700-luvun loppupuolella Katariina Suuren aikana huomattavaa palatsiarkkitehtuuria, mm. Talvipalatsi, Eremitaaši, teatteri, tiede- ja taideakatemiat ja Gostiny Dorin kauppahalli.

1800-luvun loppupuoliskolla keisari Nikolai I:n aikana maaorjuuden lakkauttaminen ja voimakas teollistuminen toi Pietariin valtavat määrät köyhiä työläisiä, mikä johti ylikansoitukseen, huonoon hygieniaan ja tautiepidemioihin. Sosiaaliset levottomuudet purkautuivat vuonna 1905 levottomuuksina ja vallankumouksellisena liikehdintänä. 1917 bolševikit kaappasivat vallan ja aloittivat veriset puhdistukset. Pietarin väkiluku vaihteli suuresti. 1920 se romahti 2 400 000:sta vain 722 000:een, noustakseen sittemmin peräti kolmeen miljoonaan. Väliaikaisesti Leningradiksi nimetyssä kaupungissa sijaitsi 11 % bolševikkien teollisesta tuotannosta.

Pietarin historiallinen asema Venäjän pääkaupunkina vaikutti murheellisella tavalla itämerensuomalaisten kansojen luonnolliseen elintilaan. Se oli kuin Itämerelle isketty slaavilainen sapelinisku. Ilmajärven ja Nevan väliselle alueelle muutti niin paljon isovenäläisiä, että sen alkuperäinen luonne muuttui täysin. Lisäksi Leningrad oli verukkeena Stalinin 1939 aloittamalle hyökkäyssodalle Suomeen. Uuden sodan syttyessä 1941 Suomi ja Saksa sopivat sekä sotilas- että poliitikkotasolla, ettei kaupunki voinut jäädä uhkaamaan Itämeren tasapainoa.

Inkerin kysymystä pohdittiin myös maiden välisissä neuvotteluissa. Eräänä varteenotettavana vaihtoehtona Pietarin kysymyksen ratkaisemiseksi pidettiin saksalaisen kolonian perustamista Inkeriin erottamaan Viroa ja Suur-Suomea toisistaan. Hitler ehdotti myös kaupungin hävittämistä maan tasalle. Mikäli näin olisi käynyt, presidentti Risto Rytin mielestä ihanteellisin raja Suomelle olisi ollut Neva. Suomen poliittinen johto ei edes halunnut puhua siitä, että Leningrad turvallisuusvaatimuksineen olisi jäänyt aivan Suomen rajan viereen.

Piiritetty miljoonakaupunki teki kuitenkin sitkeää vastarintaa ja kukistui vasta vuonna 1943, kun suomalaiset ja saksalaiset joukot olivat lyöneet ensin kättä Syvärillä. Surullisen piirityksen aikana arviolta 1,6 miljoonaa venäläistä menehtyi kaupungissa nälkään, tauteihin ja pommituksiin. Pietarin kuuluisat palatsit ja kirkot tuhoutuivat korjauskelvottomaksi. Kaupungin koko ja strateginen sijainti vaikuttivat siihen, että hävittämisaikeista luovuttiin. Sen sijaan armeija kunnosti Pietarin sataman itärintamalla taistelevien joukkojen huoltokeskukseksi.

Venäjän ”ikkuna Eurooppaan” suljettiin lopullisesti. Pietarin alue otettiin saksalaisen uudelleenasutuksen kohteeksi. Tsaarin hallintokaupungin ja vallankumouksen kehdon paikalle rakennettiin Hansa-järjestön mallia mukaillen luonteeltaan saksalainen kauppasatama Freiestadt Petersburg. Satamaa suojaavat saksalaiset linnoituslaitteet saivat vanhan nimen Nyenschantz, Nevanlinna. Kronstadtista (Retusaari), Oranienbaumista ja Peterhofista (Pietarhovi) tuli Valtakunnan itämerenlaivaston tukikohtia.

KulttuuriAARTEET

Suurin osa Pietarin pahoin vaurioituneista palatseista purettiin ja jauhettiin rakennusmateriaaliksi. Piiritys tuhosi 2,2 miljoonaa neliökilometriä asuntoja ja 2,8 miljoonaa vaurioitui. Niiden tilalle sodanjälkeisinä vuosina rakennettiin nopeasti betonisia parakkeja työväestön asuinrakennuksiksi. Jotkut kulttuurimonumentit, kuten Eremitaasi ja Pietarhovi, rakennettiin kokonaan uudestaan valokuvien ja piirustusten perusteella. Jälleenrakennus edistyi kuitenkin hitaasti työvoima- ja materiaalipulan vuoksi. 1940-luvun lopulla pystytetyt, väliaikaisiksi tarkoitetut betonirakennelmat jäivät usein pysyviksi ratkaisuiksi. Pietarhovin jälleenrakennus on yhä kesken.

Vaikka kaupungin ilme olikin täydellisesti muuttunut sodan jälkeen, Petersburgiin suuntautui jonkun verran emigranttivenäläisten paluumuuttoa. Aikaisempaa asemaansa kulttuurin ja tieteen keskuksena Pietari ei saanut. Bolsevikit olivat perinpohjaisesti ryöstäneet Talvipalatsin ja Eremitaasin kaikista esineistään ja kuljettaneet ne Sverdlovskiin Uralin taa. Kuuluisien kokoelmien nykyinen tila tai olinpaikka on tuntematon. Niiden mukana katosi mm. kaksi korvaamattoman arvokasta Leonardo da Vincin maalausta. Osa bolsevikkien Pietarhovista ryöstämistä aarteista saatiin myöhemmin takaisin ja on nykyään esillä Berliinin Altes Museumissa.

Sen sijaan monet Leningradissa sijainneet Neuvostoliiton tiede- ja tutkimuskeskukset jäivät saksalaisten käsiin sellaisenaan. Niistä tärkein oli Nikolai Vavilovin keräämä maailman suurin siemenkokoelma, joka siirrettiin :n kasvigenetiikan instituuttiin Lannachiin. Ahnenerben erikoistutkija -Untersturmführer Heinz Brücher onnistui pelastamaan palavasta kaupungista Vavilovin perinnön. Brücher sai myöhemmin elämäntyöstään kasvintutkimuksessa vuonna 1965 genetiikan Nobel-palkinnon.

Monet Pietarin monumentit katosivat tyystin historiasta. Etienne Maurice Falconetin veistämä Vaskiratsastaja, Pietari Suurta esittävä ratsastajapatsas, jäi kaupunkiin piirityksenkin ajaksi, osaksi sen vuoksi, että patsaaseen liittyi 1800-luvulla syntynyt legenda kaupungin valloittamattomuudesta. Marraskuussa 1942 patsaaseen osui kranaatti ja pian tämän jälkeen kaupunki jäikin saksalaisten käsiin.

PIETARI MATKAILUN NÄKÖKULMASTA

Muistona tsaarien ”pohjolan Venetsiasta” on jäljellä yhä Petersburgin lukuisat kanaalit. Kaupungissa on yli sata siltaa, joista suurin, Albrecht von Buxthoeven Brücke rakennettiin 1960-65 Nevan yli. Muita kuuluisia ja kauniita siltoja ovat Fürstenberg-silta ja uusgoottilainen Gotthard Kettler Brücke.

Monet Petersburgin ortodoksisista kirkoista on huolellisesti restauroitu vuosina 1955-1970 yhteistyössä Venäjän Pyhän Synodin kanssa. Keskeisiä nähtävyyksiä ovat pyhien Pietarin ja Paavalin kirkko, Pyhän Nikolain katedraali ja poikkeuk-sellisen kaunis uusbysanttilainen Kirkko veren päällä eli Verikirkko, joka toimii nykyään ortodoksisen kulttuurin museona. Sisäänpääsy on kallis, mutta mosaiikit ovat ehdottomasti hintansa arvoiset. Nyenschantzin linnoitus on auki petersburgilaisten uimapaikkana ympäri vuoden.

Turismi Petersburgin alueelle on vielä suhteellisen vähäistä. Voi sanoa, ettei Pietari hyödynnä läheskään täysillä sitä potentiaalia, joka sillä olisi kansainvälisenä matkailukohteena. Suurin osa ulkomaisista vieraista saapuu risteilyaluksilla suoraan Pietarhovin ja Oranienbaumin kylpylöihin. Reichtouristin mukaan Pietarissa on 10 000 vuodepaikkaa matkailijoiden käytössä, tosin suurin osa paikoista on asuntolatyyppisissä majoittamoissa. Korkeatasoisia hotelleja on kaksi, Hotel Altstadt-Peterhof ja Hotel Hansa. NSDAP:n ja veljespuolueiden jäsenet voivat myös yöpyä huokeaan hintaan Kraft durch Freuden omassa KdF-Hausissa. Ohjelma, aamiainen ja lounas sisältyy hintaan.

Valitettavasti Pietarissa on vielä hyvin vähän mahdollisuuksia yksityismajoitukseen, mutta tällaisten vuoteen ja aamiaisen tarjoavien yksityistalojen määrä on viime aikoina lisääntynyt. Oman ongelmansa muodostaa Valtakunnan paljon kritisoitu viisumipolitiikka. Viisumin hankkiminen Reichsbezirk Petersburgin erikoistalousalueelle on monimutkainen prosessi kutsukirjeineen, passikuvineen ja rotupuhtaustodistuksineen. Gauleiter Alfred Storm on luvannut, että suomalaiset tulevat jatkossa saamaan kahden-kolmen päivän viisumivapaan matkustusmahdollisuuden tai vaihtoehtoisesti viisumi olisi mahdollista hankkia vasta rajalla.

Omin päin vaeltelu ja valokuvaaminen ei ole suositeltavaa. Maaseutu on Wehrmachtin alaisuudessa olevaa sotilasaluetta, jossa liikkuminen ilman asianmukaisia papereita on kielletty. Samoin kaikki lomakuvat on jätettävä kehitettäväksi puolueen paikallistoimistolle, kehitys ja kopiot ovat tosin kaikille ilmaiset. Näiden muodollisuuksien ei pidä kuitenkaan antaa lannistaa: Armeijan alueella sijaitsee monia kauniita ja kulttuurihistoriallisesti merkittäviä kohteita, kuten Tsarskoje Selon ja Pavlovskin palatsien ja puistojen romanttiset rauniot. Reichtourism tarjoaa matkailijoille useita opastettuja kiertoajeluja, joilla tutustutaan mm. Nevan ja Laatokan keskiaikaisiin linnoituksiin, luostareihin ja Katariina Suuren puutarhaan. Useimmilla retkillä on myös runsaasti omaa aikaa sekä saksalais-venäläinen illallinen. Tsaarien taidekokoelmia, mukaan lukien kuuluisaa meripihkahuonetta, on tosin turha etsiä täältä: Ne nähdäkseen on otettava Lufthansan suora lento Pietarista Ulrich Rudelin kansainväliseltä lentokentältä Welthauptstadt Germaniaan, Berliiniin.

MUITA NÄHTÄVYYKSIÄ

  • Uusi eremitaaši (Menšikovin palatsi). Wilhelm Stuckart Straße 34.
  • Pietari-Paavalin linnoitus. Avoinna 10-18, suljettu ke.
  • Kunstkamera. Antropologinen ja etnografinen museo. Universität-Allee 3.
  • Dostojevskin kotimuseo. Muista myös Rikos ja rangaistus -aiheinen kiertokävely Pietarin kaduilla!
  • Merisotahistoriallinen museo. Baltische Flotten saavutukset.
  • Kommunismin hirmutöiden museo. Adolf Hitler Allee (ent. Nevski Prospekt).
  • Taistelulaiva Grossadmiral Raeder. Avoinna turisteille epäsäännöllisesti.
  • Anna Ahmatovan kotimuseo. Stalinin vainon uhriksi joutuneen runoilijan koti.
  • Lomonosov. Puisto ja museo lähellä Pietarhovia.
  • Repino - Ilja Repinin taitelijakoti.