Valtakunta » Uusi Eurooppa » Maailmanpääkaupunki Germania
”Voin kuvitella, että tästä Kolmannesta valtakunnsta muodostuisi jälleen saksalaisen hengen kunniakas edustaja, jonka on ikuistettava itsensä taiteen ja kulttuurin kuolemattomiin muistomerkkeihin, töihin, jotka kestävät ajasta iäisyyteen, niin että jopa kaikkein kaukaisimpinakin aikoina sanotaan: Nämä ovat Kolmannen valtakunnan jäännökset, nämä jättiläismäiset rauniot tässä. Kun meistä ei ole enää mitään jäljellä, niiden tulee julistaa tästä suuresta aikakaudesta ja Saksan kansan vaiheesta vielä vuosituhansien kuluttua.”– Adolf Hitler, 1929
MAAILMANPÄÄKAUPUNKI GERMANIA (saks. Welthauptstadt Germania) on kutsumanimi Adolf Hitlerin ja hänen arkkitehtiensa radikaalilla tavalla uudistamalle Berliinin kaupungille ja sen monumentaaliselle keskustalle. Albert Speerin ns. raunioarvoteorian mukaan esteettisin lopputulos syntyy vain luonnonmateriaaleja käyttämällä. Siksi Maailmanpääkaupunki Germanian keskeisissä kohteissa ei ole käytetty teräsbetonia, vaan ne on rakennettu graniitista ja marmorista. Monumentaaliarkkitehtuurin tavoitteena oli palauttaa saksalaisten ensimmäisen maailmansodan jälkeen menettämä itseluottamus, korostaa kansallissosialistisen hallinnon mainetta ja auktoriteettia, ja syrjäyttää kristillisen kirkko ylimaallisuuden kokemuksia tuottavana voimana.
Maailmanpääkaupunki Germania oli vain yksi monista kansallissosialistisen hallinnon suurista rakennusprojekteista. Yhteensä neljäkymmentä eurooppalaista kaupunkia valittiin sodan jälkeen perinpohjin uudistettavaksi. Ennen sotaa suunnitelluista rakennushankkeista ehti valmistua vain Tempelhofin lentokenttä, Haus der Deutschen Kunst, Nürnbergin puoluepäiväalue, uusi valtakunnankanslia ja joitain pienempiä hankkeita, kuten Münchenin Königsplatz. Tulevat jättiläisrakennukset vaativat niin paljon kiveä, etteivät Saksan louhokset voineet sellaisia määriä toimittaa. Hitler varasikin Saksan uudisrakentamisen tarpeisiin Suomen koko graniitintuotannon aina vuoteen 1952 asti.
Maailmanpääkaupunki syntyy
Berliinin uudistusohjelmasta vastasi arkkitehti ja valtakunnanministeri Albert Speer (1901–1981), jota varten perustettiin virka Generalbauinspektor für die Reichshauptstadt Berlin. Suureellinen rakennusssuunnitelma oli tarkoitus toteuttaa keskeisimmiltä osiltaan vuoteen 1950 mennessä. Sodan syttyminen pysäytti kuitenkin kaikki rakennustoimet. Vuoteen 1939 mennessä tulevasta ”Maailmanpääkaupunki Germaniasta” oli valmistunut vain yleissuunnitelma ja suurikokoinen pienoismalli. Berliinin soisen maaperän kantavuutta testattiin 12 650 tonnia painavalla betonisylinterillä.
Zürichissä 22.4.1946 solmitun aselevon jälkeen rakennustoimet aloitettiin viipymättä uudelleen. Graniittia tilattiin kaikkialta Euroopasta: Norjasta, Ruotsista, Suomesta, Italiasta ja Alankomaista. Vanha Berliini oli pahoin vaurioitunut länsiliittoutuneiden ilmapommituksissa, joten ehjien ja käyttökelpoisten rakennusten purkamista ei tarvinnut pelätä. Vanha pittoreski Anhalter Bahnhof oli täysin raunioina, joten Hitler määräsi kaiken raskaan raideliikenteen siirrettäväksi pois keskustasta kahdelle uudelle suurelle rautatieasemalle, jotka rakennettin Ringbahnin varrelle: Nordbahnhof Weddingiin ja Südbahnhof Tempelhof-Schönebergiin.
Uusi Berliini rakentuu kahden sata metriä leveän paraatikadun varrelle. Uusi Ost-West Achse kulkee vanhalta Brandenburgin portilta lähteen Charlottenburger Chausseen reittiä pitkin, ohittaa Siegessäulen ja jatkuu Olympiastadionille asti. Nord-Süd-Achse alkaa eteläiseltä rautatieasemalta, jatkuu suuren riemukaaren ali ja päättyy nyky-Berliinin silmiinpistävimmälle maamerkille, Suurelle Valtakunnansalille, jonka kupoli kohoaa lyhtyineen 290 metrin korkeuteen. Monien teknisten ongelmien, rahanpuutteen ja viivästysten vuoksi ”Maailmanpääkaupunki Germania” valmistui vasta 1964, reilut kolmekymmentä vuotta kansallissosialistien valtaannousun jälkeen. Hitler ei koskaan ehtinyt nähdä eläissään kuin suunnattoman rakennustyömaan.
KALERVO KAILA
NÄKYMIÄ uudesta berliinistÄ
Näkymä Nord-Süd-Achsea eli Prachtalleeta pitkin kohti Suurta Valtakunnansalia (Volkshalle). Riemukaareen on hakattu kaikkien maailmasodassa kaatuneiden saksalaisten sotilaiden nimet. Sen etualaa koristaa 24 operaatio Barbarossan aikaista sotilasaalistykkiä.
Sotilaiden halli, Saksan sotilaallisten saavutusten näyttely ja muistomerkki, jonne myös kaikki sotamarsalkat on haudattu.
Puolustusvoimien päämaja, Oberkommando der Wehrmacht.
Berliinin Olympiastadion.
