Valtakunta » Uusi Eurooppa » Kartta » Albania

Suur-Albania

Albania kuului niihin maihin, jotka ensimmäisen maailmansodan voittajavallat repivät rikki. Vuonna 1912 itsenäistynyt Albania joutui välittömästi serbien ja kreikkalaisten miehittämäksi. Sodan jälkeen 1920 Pariisin rauhankonferenssissa maa jaettiin Italian, Kreikan ja Jugoslavian kesken, albanialaisten vastarinnasta huolimatta. Yhdysvaltain väliinpuuttuminen kumosi päätöksen ja mahdollisti itsenäisen Albanian valtion paluun maailmankartalle.

Ottomaanivalta oli kuitenkin jättänyt Albanian hyvin takapajuiseksi maatalousmaaksi. Kehitystä ajaneet uudistusvoimat murskattiin ja valtaan nousi kuninkaaksi julistautunut Ahmed Bey Zogu. Taloudellisesti maa päätyi riippuvaiseksi Italiasta. Kun Albania ei kyennyt maksamaan Italian myöntämien kehitysapulainojen korkoja, Zogu katkaisi välinsä Rooman kanssa. Monien vaiheiden jälkeen Mussolini lopulta miehitti Albanian 7.4.1939 ja kuningas Zogu ajettiin maasta.

Fascistinen Albania

Italian protektoraattina maat solmivat tulliunionin. Albanian luonnonvarat asetettiin monopoliyhtiöiden haltuun. Taloudellisten menetysten kattamiseksi Italia maksoi Albanialle vuosittain 15 miljoonaa lekiä kehitysapua. Maahan perustettiin oma fascistipuolue Partia Fashiste e Shqipërisë (PFSh) ja Albaniaan alkoi muuttaa italialaisia siirtolaisia, joiden tarkoituksena oli tehdä maasta osa Italiaa. Kuningas Viktor Emanuel III oli muodollisesti kummankin maan valtionpäämies. Fascistit yrittivät saada paikallisen väestön tuen tukemalla kaikkien etnisten albaanialueiden yhdistämistä.

Jugoslavian ja Kreikan antauduttua huhtikuussa 1941 Italia, Saksa, Bulgaria ja Kroatia aloittivat neuvottelut rajojen uudelleenmäärittelemiseksi. Albania sai itselleen Kosovon, Thesprotian ja albanialaisten asuttamat osat Montenegroa ja Makedoniaa. 7.6.1941 fascistit saattoivat julistaa Suur-Albanian syntyneen. Siitäkin huolimatta liittäminen Italiaan aiheutti kritiikkiä. Lokakuussa 1942 Ali Këlcyra ja Midhat Frashëri perustivat tasavaltalaisen Kansallisen rintaman (Balli Kombëtar). Liike ajoi taloudellisia ja yhteiskunnallisia uudistuksia ja Italian vallan vähentämistä.

Kun Italian kuningaskunta alkoi luhistua vuonna 1943, fascistisen Albanian pääministeri Maliq Bushati etäännytti itsensä Italiasta ja poisti vitsakimput maan lipusta. Mussolinin hallituksen kaaduttua syyskuussa 1943 Albaniassa alkoi sisällissota. Kommunistipartisaanit ottivat haltuunsa eteläiset kaupungit. Kuningasmieliset ja Balli Kombëtarin kannattajat perustivat omat sissijoukkonsa. Saksalaisia joukkoja lähetettiin italialaisten tilalle turvaamaan rauhaa ja järjestystä.

ITSENÄINEN tasavalta

Saksa ilmoitti välittömästi tunnustavansa itsenäisen ja puolueettoman Albanian valtion ja antavansa apua maan hallinnon, armeijan ja poliisivoimien järjestämiseksi. Tasavallan ensimmäiseksi valtionpäämieheksi valittiin Kansallisen rintaman johtaja Midhat Frashëri. Saksalaisjoukot alkoivat tukea Kansallista rintamaa taistelussaan Enver Hoxhan johtamia kommunisteja ja kuningas Zogun kannattajia vastaan.

Kommunistit saivat heti merkittäviä joukkoja, kun Albanian Vapautusarmeijan sissit valtasivat armeijan parakit Drarshovicëssa ja Vlorëssa ja vapauttivat 7 000 aseistariisuttua italialaissotilasta, jotka liittyivät partisaaneihin. Länsimaat yrittivät auttaa kommunisteja pommittamalla Albaniaa ja lähettämällä maahan sotilaallisia neuvonantajia. Marraskuussa 1943 Balli Kombëtar yhdessä Saksan sotavoimien kanssa onnistui tuhoamaan suuren partisaanikeskittymän Tiranan eteläpuolella ja kommunistit ajettiin hitaasti takaisin vuoristoon.

Sisällissodasta tuli erittäin pitkä ja vaikea. Kuningasmielisen Legaliteti-puolueen joukot antautuivat 1945, mutta taistelut kommunisteja vastaan jatkuivat aina vuoteen 1951 asti, jolloin viimeiset sissijoukot kukistettiin ja Enver Hoxha pakeni maasta. Sota jätti jälkeensä 30 000 kuollutta, 200 tuhottua kylää ja 60 000 tuhoutunutta kotia. Kymmenes väestöstä jäi kodittomaksi.

Balli Kombëtar yritti rauhoittaa maata sosiaalisilla uudistuksilla ja maareforilla, mutta joutui lykkäämään suunnitelmiaan suurmaanomistajien vastustuksen vuoksi. Entinen Albanian fascistipuolue PFSh muutti nimensä Albanian kansallissosialistiseksi puolueeksi ja alkoi vaatia radikaalimpia muutoksia. Maassa pidettiin lakia säätävän kansalliskokouksen vaalit joulukuussa 1945. Valittavana oli ainoastaan ainoastaan Balli Kombëtarin ehdokkaita. Tammikuussa 1946 kansalliskokous kumosi virallisesti monarkian ja vahvisti Albanian tasavaltaisen hallitusmuodon.

Viimeiset saksalaisjoukot poistuivat maasta 1951 Hitlerin kuoleman jälkeen. Albania pysyi virallisesti puolueettomana mutta Uuteen Eurooppaan suuntautuneena maana. Se ajautui heti konfliktiin Milan Nedićin johtaman Serbian kanssa Kosovon maakunnasta. Serbia oli ennen sotaa järjestänyt laajamittaisia väestönsiirtoja Kosovon serbialaistamiseksi. Albanian hallitus oli vastaavasti pääministeri Mustafa Krujan aikana ajanut 100 000 Kosovon serbiä pois Kosovosta. Lisäksi 40 000 serbiä oli paennut väkivaltaa Montenegron puolelle. Serbian vaatiessa Kosovoa takaisin itselleen pakolaiset jäivät riidan pelinappuloina keskitysleireille.

Albanian kansanterveys ja koulutus kohentuivat huomattavasti 1950-luvulla. Saksalaiset perustivat maahan sairaaloita ja kouluja, joita pidettiin tärkeinä myös kansallissosialismin levittämisen kannalta. Lukutaidottomuus väheni 81 prosentista 31 prosenttiin. Tiranaan perustettiin teknillinen korkeakoulu. Maa solmi virallisen yhteistyö- ja avunantosopimuksen Bulgarian ja Kolmannen Valtakunnan kanssa. Saksasta tuli pakollinen oppiaine kouluihin. Balli Kombëtarin perustajan Midhat Frashërin kuoltua 1949 hänen tilalleen presidentiksi nousi hänen serkkunsa Mehdi Frashër, joka hallitsi maata 89–vuotiaaksi asti vuoteen 1961.

Monet yhteiskunnalliset uudistukset kuitenkin epäonnistuivat kokonaan ja maa ajautui niin suuriin taloudellisiin ongelmiin, että vuonna 1960 valtionvelan korot kattoivat lopulta puolet maan budjetista. Ratkaisuna tähän Balli Kombëtar otti tavoitteekseen autarkian eli täydellisen omavaraisuuden. Saksa kaavaili Albanialle paikkaa Uudessa Euroopassa maataloustuotteiden tuottajana. Tämä ajoi maan johtajan Mehdi Frashërin poikkiteloin Kolmannen Valtakunnan kanssa. Kriisiä pahensi se, että IG Farbenin omistama Aral AG oli 1959 löytänyt Albaniasta merkittäviä öljyesiintymiä.

Suur-Albania Uudessa Euroopassa

Berliini painosti Albaniaa liittymään Uuteen Eurooppaan ja luovuttamaan täyden taloudellisen määräysvallan Saksalle. Maailmanpoliittinen tilanne kiristyi samaan aikaan Yhdysvaltain sijoittaessa uusia keskimatkan ydinohjuksia Etelä-Italiaan. Kun Führer Rudolf Hess sai kuulla pääministeri Fiqri Dinen neuvotelleen myös länsiliittoutuneiden kanssa, hän pysäytti välittömästi viljatoimitukset nälänhädästä kärsineeseen Albaniaan. Nälkäaseella kiristäminen palautti Albanian takaisin oikealle tielle. Uusi hallitus aloitti hyväksyi 1964 Albanian liittymisen Uuden Euroopan suunnitelmatalouteen.

Maan monet ongelmat selvisivät nopeasti Uuden Euroopan talouskomissaareille. Alhainen tuottavuus, vanhanaikaiset työmenetelmät ja hallinnon tehottomuus osoittautuivat vaikeiksi kitkettäviksi. Edes liittyminen osaksi Uutta Eurooppaa ei helpottanut Suur-Albanian ulkopoliittista eristäytymistä. Riidat naapurimaiden kanssa kanssa jatkuivat.

Saseno/Sazan

Albanialla on ollut pysyvä rajariita Italian kuningaskunnan kanssa Vlorën edustalla Albanian rannikolla sijaitsevasta Sasenon saaresta. Albanian luovutti asumattoman saaren Italialle 2.9.1920. Italialaiset rakensivat sinne majakan ja asuttivat sen apulialaisilla kalastajilla. Italialaiset jäivät Sasenoon myös Italian tekemän erillisrauhansopimuksen jälkeen, mutta Albania katsoi vuoden 1920 protokollan rauenneen Italian kuningaskunnan antautuessa länsiliittoutuneille.

Saaren huoltaminen jäi Iso-Britannian laivaston vastuulle. Äärimmäisyysliikkeeseen kuuluvat albanialaiset militantit yrittivät valloittaa sen omin päin vuonna 1955 mikä johti länsivaltojen sotilaalliseen väliintuloon. Länsivallat evakuoivat kaikki saaren italialaiset ja rakensivat Sasenoon tutka– ja kuunteluaseman. 1960–luvun ohjuskriisin aikaan kalliosaari joutui hetkeksi koko maailmanpolitiikan keskiöön. Valtakunnan ulkoministeri Wilhelm Kepplerin mukaan Saseno oli "kuin Uutta Eurooppaa vastaan suunnattu tikari".

Sasenoa on käytetty myös salakuljettajien välietappina, jonka kautta kiellettyjä länsimaalaisia tuotteita on tuotu Uuden Euroopan markkinoille. Sellaisia ovat esimerkiksi radio– ja televisiovastaanottimet joilla voi seurata länsimaisia kanavia. Koska saari sijaitsee vain kymmenen kilometrin päässä Vlorën rannasta ja matkan voi taittaa tarvittaessa soutuveneellä, se on houkuttanut toisinajattelijoita loikkaamaan Sasenon kautta länteen. Vaikka yritys on vaarallinen, on se kuitenkin turvallisempi kuin maailman tarkimmin vartioitu rajalinja kahden Italian välillä.